IBA 2018

Tällä viikolla blogeissa on näkynyt indiedays blog awards kuvia. Allekirjoittanut suuntasi viikonloppuna myös Helsinkiin ja kävi pyörähtämässä prepartyissa. Reissussa olin Lumimäellä blogin H:n kanssa ja mukana meillä reissasi perheen pienimmät. Teki hyvää varmasti molemmille käydä vähän pyörähtämässä kotikulmien ulkopuolella. Ehdittiinpä tapaamaan myös Tallinnasta Helsinkiin saapunutta veljeäni ja pikku neiti tapasi enonsa ensimmäistä kertaa. Antoisa reissu siis vaikkakin pienoinen flunssa kulki matkassa ja teki välillä matkustamisesta hankalaa. Mutta niin. Niihin kuviin nyt sitten. Vauva kainalossa kuvaaminen jäi aika minimiin mutta jotain sai kameraankin ikuistettua.

 

 

 

Vauva 8kk

H on ylittänyt jo 8kk rajapyykin ja tässä kuussa tulee  9kk täyteen. Missäs mennään?

 

H on edelleen keskikäyrän tyttö. Tasaisesti kasvetaan käyrällä -pituutta nyt reilu 71cm ja painoa 8700g. Hampaita on kaksi pientä nököä -ensimmäinen puhkesi 7kk iässä kuten veljelläänkin. H on liikkunut pari viikoa ryömien -tämän taidon hän oppi päivälleen saman ikäisenä kun K. Eli kyllä näillä sisaruksilla yhteistäkin on. Äitiä paidasta repien päästään jo ylös ja maailmaa tutkitaan paljon jo tukea vasten seisten. Tuettuna otetaan myös haparoivia askelia. K on tytön suuri suosikki ja tunne tuntuu olevan molemminpuolista.

Ruokaa menee tolkuttomat määrät -välillä tuntuu, että meillä asuu teinipoika kun ruokamääriä katsoo. Sanoja tapaillaan ja yritetään matkia. Parin viikon ajan H sanoi äiti tai ätä -nyt harmillisesti tätä on kuulunut harvemmin. Yöt menivät hulinaksi noin 4kk iässä ja sitä jatkui tuonne 8kk asti. Nyt tilanne näyttäisi helpottavan ja viikon päivät on nukuttu paremmin. Edelleen nukutaan äidin kainalossa ja pinnasänky on inha. Päiväunet nukutaan ulkona rattaissa (jota pienenenä vihattiin!). Päiväunia mahtuu päivään vielä kolmet vaikka välillä yritetään siirtyä kaksiin -yleensä huonolla menestyksellä. Päivisin H on perus tyytyväinen tyttö kunhan ruokaa lapetaan tarpeeksi suuhun ja jaksetaan viihdyttää-naurua ja puhetta tulee nykyään paljon enemmän. Temperamenttia silti löytyy enemmän kuin pienestä kylästä. Jos joku ei suju kuten arvoisa neiti haluaisi saa siitä kuulla kaikki -naapuritkin. Pakko on ollut myöntää, että todella tulisieluinen tapaus!

Sähäkkyytensä lisäksi H on seurallinen, utelias ja touhukas tapaus. Nyt kun liikutaan niin perään saa katsoa! Onnellinen neiti on kun saa (toki äidin helmoista) katsella uusia ihmisiä ja paikkoja -kotinurkat käyvät helposti tylsäksi! Sellainen tämä meidän Muori Pippuri.

Silloin ja nyt

Vanhassa kodissa käydessä muistin erään kuvan joka K:sta on otettu jokunen kuukausi ennen sieltä pois muuttoamme. Nappasin uuden kuvan samassa kohtaa huvikseni ja aika hellyyttävä kuvapari tästä tulikin. Silloin ja nyt. Iso poika <3

Pääsiäinen

Pyhät menivät ja tulivat ja meillä on palattu arkeen karusti pitämällä sairastupaa. Edellisestä kerrasta ei kauaa olekkaan. Huoh. Mutta muutaman kuvan nyt kuitenkin vielä paluu pääsiäiseen. Vapaat menivät pitkälti perheen ja suvun kesken. Yhtä syömistähän se oli kun kuvia katsoo.

 

 

Pääsiäistä kotiin

Tuttuun tyyliin pääsiäinen näkyy meillä lähinnä kukkina. Heti tuli keväinen fiilis kun hain pari narsissia piristämään. Rairuohoa jännitetään ehtiikö pääsiäiseksi ja maljakossa majailevat tutut pääsiäismunat. K sai kunnian kirjoittaa valotaulun tekstin. K oppi syksyn aikana lukemaan ja kirjoittamaan ja tekee nyt innoissaan kaikkea mihin nämä taidot liittyvät.

 

Kylpyhuoneen pikapäivitys

Vanha kotimme on myynnissä ja pääsin käväisemään pikapikaa siellä viikonloppuna kun ajoin Oulun ohi. Asunto on nyt tyhjiltään oltuaan useamman vuoden vuokralla. Täytyy sanoa kyllä, että huh huh miten ihmiset kohtelevat vuokra-asuntoa. Edessä on seinien maalausta ja paklausta sun muuta vielä. Nyt kuitenkin olin lasten kanssa yksin liikenteessä ja ehdin tekemään vain pienen pikapäivityksen kylppärissä. Mattoa, pyyhettä, kaakelitarraa. Vielä kun pääsisi samaa tekemään loppu asunnolle.

 

 

 

Elossa

Blogi on pysynyt hiljaisena kiitos maaliskuun. Jotenkin ne kaikki pöpöt iskevät aina tässä vaiheessa vuotta. Vanhoja fb päivityksiä lukiessa huomaa, että harvase vuosi tähän kohtaa on iskenyt vaikka sun mitä. Lisäksi on tehty hampaita, nukuttu surkeasti, kärsitty rajusta migreenistä ja muitakin vastoinkäymisiä on viime viikkoihin mahtunut. Mutta elossa ollaan vielä ja blogia kaivataan. Ihana olisi päivitellä teille enemmänkin.

Muutama päivä ehdittiin mennä ilman tauteja sun muita ja päästiin sentäs siskon miehen synttärikahveille. Kuva sieltä. Ihan parasta juustokakkua -voisin syödä joka päivä.

Loma?

Täällä pohjoisessa starttasi hiihtolomaviikko. Suunnitelmissa oli Duudson parkkia ja pientä reissua mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Jo viikko sitten K:lla nousi kova kuume. Mietin, että no onneksi ei lomalle sattunut. Mutta sitten perjantaina sairastui siskokin. Kuume huiteli viikonlopun neljässäkymmenessä ja viime yönä vietiin rohiseva lapsi päivystykseen. H:lla on kurkunpääntulehdus kuten kuulostelinkin. Syksyllä kummityttöni sairastui meillä ollessaan samaiseen tautiin ja tuon yskän kyllä kerran kuultuaan tunnistaa. Onneksi Kemissä päivystys toimi jouhevasti eikä meidän tarvinnut odotella tuntitolkulla kipeän lapsen kanssa. Päästiin sitten aamuyöstä viimein nukkumaankin.

Nyt siis vähän toisenlainen hiihtolomaviikko edessä. Toivutaan kotona rauhassa ja toivotaan, ettei tauti kaada enää enempää porukkaa. Toivottavasti loppuviikosta pääsisi tekemään jo jotain loma-aktiviteettejakin.

Mitä kaipaan vanhoista kodeista?

Aina välillä huomaan kaipaavani joitain tiettyjä juttuja joita edellisissä asunnoissa on ollut. Vaikka koko asuntoa ei ehkä kaipaisikaan niin tiettyjä juttuja joita yhdistelemällä saisi kivan kokonaisuuden. Kaipaan esimerkiksi:

 

Vaatehuone. Tätä edellisen Oulun kotini vaatehuonetta kaipaan. Muuttaessa se oli kamala epäkäytännöllinen mörskä jossa osa hyllyistä oli tuettu jesarilla. Vaikka kyseessä oli vuokra-asunto päätin panostaa vaatehuoneeseen ja remppasin sen omakustanteisesti -vuokranantajan luvalla tottakai.

 

Takka. Varsinkin tänä talvena kun pakkasta on riittänyt.

 

Terassi. Taas vuosia kerrostalossa asuneena kaipaan omaa pihaa ja terassia. Ja nuo maisemat <3

 

Vaaleansininen makuuhuone. En olisi uskonut tykkääväni sinisestä mutta tuo Oulun kodin vaaleansininen makuuhuone oli ihanan seesteinen.