Mansikkapaikassa kirjoittelee Pia - kolmekymppinen sisustamiseen hurahtanut äiti. Täällä ei turhia murehdita vaan nautitaan elämän pienistä iloista!Kiinnostusta tuntui tästä aiheesta löytyvän joten nytpä tarinaa K:n synnytyksestä joka ei ihan putkeen mennytkään..
Vauvan pesun ja punnitusten jälkeen mieheni palasi leikkaussaliin ja näytti kamerasta vauvan kuvat. Heti synnyttyäänhän en poikaa tietenkään nähnyt kuin vilaukselta. Minut vietiin seuraavaksi heräämöön ja tarkoitus oli, että pääsisimme parin tunnin päästä kaikki kolme tutustumaan toisiimme. Noh..sekään ei sitten mennyt kuten suunniteltiin. Minä vietin heräämössä kuusi tuntia sillä tunto ei palannut jalkoihini kunnolla. Sillä aikaa poika vietiin lastenteholle tulehdusarvojen ja huonon happisaturaation takia. Pääsin osastolle illalla ja katselin siellä hämmentyneenä kamerasta kuvia pojastani. Minulla oli poika mutta en ollut tavannut häntä.
Minä toivuin leikkauksesta nopeaan ja kolmantena päivänä pääsin kotiin. Tikit poistettiin viidentenä päivänä ja kivutkin olivat siedettävät. Muutaman päivän ajan sänkyyn pääsy ja sieltä nouseminen olivat vaikeita mutta muuten olin melko hyvävointinen. Poika vietti muutaman päivän tuolla lastenteholla ja siirtyi sitten vielä muutamaksi päiväksi lastenosastolle. Mitään vakavaa ei pojalla missäänvaiheessa ollut. Suurin syy osastolla pitämiseen olivat nuo hieman koholla olleet tulehdusarvot ja siitä seuranneet antibiootit. Pojasta erossa olo oli koko synnytyksen rankin juttu ja jos joku jäi harmittamaan niin se oli tuo ensimmäinen vuorokausi jolloin en poikaa edes nähnyt.
Teiltä tuli myös muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen. a_millia kysyi mitä olisin kätilöiltä toivonut ja mikä oli hyvin hoidettua. Kätilöiden osalta olen todella tyytyväinen synnytykseen. Henkilökunta Oys:illa oli erittäin mukavaa eikä mitään suurempaa jäänyt hampaankoloon. Mitään en oikein osannut toivoakkaan joten siinä suhteessa ei tarvinnut pettymyksiäkään kokea. Loppuvaiheessa minua ainoastaan vähän häiritsi erään kätilön..noh..sanotaanko hyssyttely. Supistuksen aikana todettiin, että sehän on ihanaa -tarkoittaa, että vauva on tulossa! Noh..tuossa vaiheessahan jo kaikki tiesivät, että leikkuulle mennään joten en kaivannut mitään tekopirteyttä tai hyssyttelyä. Tuntui, että minua hyssyteltiin kuin lasta. Olen kuitenkin aikuinen ihminen ja kestän kuulla totuuden. Mielestäni ei olisi ollut yhtään väärin sanoa ihan suoraan, että pahaltahan tämä näyttää mutta yritetään kuitenkin hetki vielä.
tiiu kysyi miten selvisin sektiosta ja millaista jälkihoitoa haava vaati ja miten se rajoitti lapsen hoitoa. Kuten aiemmin kirjoitinkin toivuin todella hyvin. Suurempaa jälkihoitoa haava ei tarvitse -puhtaanapitoa ja ilmakylpyjä. Enemmän häiritsi synnytyksestä ja raskaudesta muistoksi jäänyt issias joka vaivasi kolme ensimmäistä viikkoa tehden kävelystä hyvin vaikeaa. Vauvan hoitoa haava kyllä rajoitti. Sairaalassa mies saikin ottaa vastuun vauvasta ja opetella vaipanvaihdot ja pesut siinä määrin kun vauvaa pääsimme hoitamaan -vierihoidossahan hän ei olenkaan ollut. Itse pystyin aluksi ottamaan vauvan syliin mutta en oikeastaan nostelemaan ja ihan alkuun en suuremmin pystynyt edes seisomaan hoitotason edessä. Tämän takia alkuperäisistä suunnitelmista poiketen mies jäi samantien isyyslomalle -aluksi en olisi pärjännyt yksin. Nopeasti päästiin kuitenkin siihen tilanteeseen, että pystyin hoitamaan poikaa normaalisti. Siinä määrin haava vieläkin häiritsee arkea, että en juuri vauvaa painavampia asioita voi nostella. Kauppaan lähtö pojan kanssa kaksistaan ei onnistu sillä en voi nostaa sekä vauvaa että kaukaloa. Tuostakin rajoitteesta päästään onneksi kohta eroon.
Siinä tulikin aikamoinen määrä infoa. Kysyä saa tietenkin jos jotain vielä haluat tietää. Vastailen mahdollisuuksien mukaan 😉
