Viime aikoina on ollut melkoista häsellystä suuntaan jos toiseenkin. Vaikka se kuinka kivaa olisikin niin alkaahan se verottamaan voimiakin. Väsymystä lisää myös K:n yöhulinat. Meidän yleensä hyvin nukkunut poikamme on päättänyt ruveta terrorisoimaan öitä ihan olan takaa. Ihan paras juttu on se, että yöllä pitää herätä juttelemaan pariksi tunniksi. Juttua riittää myös päivällä miltei taukoamatta. Ihmetyttää mistä sitä riittääkin vielä yötä varten? Lisäksi K raukasta on tullut kovin hellyydenkipeä. Yöllä alkaa protesti jos häntä ei otetan viereen nukkumaan ja yöllä herätään itkemään jos äiti on kehdannut hivuttautua muutaman sentin päähän. Onhan se tietenkin suloista kun nukutaan poski poskea vasten. Ihmetyttää nyt kuitenkin tämä yöllinen elämä.
Mutta tällä viikolla otetaan sitten vähän rennommin. Karsitaan kerhoja sun muita pois ja yritetään saada päivärytmi rullaamaan tuttuun tapaan -jos se sitten helpottaisi asiaa. Arkea katkaisee mukavasti myös itsenäisyyspäivä jolloin saadaan olla perheen kesken kotona -ihan parasta.