Aamulla töissä teksti alkoi heittämään silmissä tutun oloisesti. Hetken kuulostelin tilannetta ja totesin migreenin tekevän tuloaan. Nopeasti nokka kohti kotia toivoen, että näköhäiriöt pysyvät vielä hetken pois. Turha luulo. Sahalaitaa näkökentässä vilkkuen ajelin loppumatkan kotiin varmasti rystyset valkoisena rattia puristaen. Onneksi kotipihaan päästiin turvallisesti. Loppupäivä menikin sitten sängynpohjalla. Harmittaa kun sivu suun meni työt sekä päivän treenit. Melkoisen turha päivä.
Mutta huomenna on taas uusi päivä -ja mikä parasta viikon paras päivä. Tämä viikko tuntui melkoisen pitkältä mutta onneksi viikonloppuon jo ovella. Kerrankin vielä viikonloppu ilman suunnitelmia. Taidetaan ottaa ihan rennosti ja ladata akkuja. Mukavaa viikonloppua lukijoillekkin!