Olette varmaan lukeneet jo kyllästymiseen asti viimeviikonloppuisesta Casa on the road tempauksesta jonka teimme ihanien casa-sisarten kanssa? Niin, että olette? No täältä tulee silti lisää! Olen ollut matkan jäljiltä (sen siitä saa kun puolikuntoisena lähtee) niin tööt, että en ole edes kuvia saanut siirettyä koneelle. Nyt se on kuitenkin tehty ja tässäpä ensimmäinen osa kuvapläjäyksestä!
White on White
Granit
Design Forum Finland
Day
Täytyy todeta, että minä se en osaa levätä! Itse olin vielä hieman toipilas K:n sairastaessa. Kotona nyhjötettiin ja mitä Anttis tekee? No alkaa siirtelemään huonekaluja! Jep. Siirsin sohvan ja ruokapöydän paikkaa ihan kokeilumielessä -että voiko noin massiivisen sohvan siirtää tuolle seinälle. Ajattelin, että ei mutta loppujenlopuksi ei se niin tukkoon mennytkään. Sitäpaitsi muutos piristää!
Olohuoneen bestån päällä vaihtuvat aina esineet. Nyt karsin värejä sieltäkin ja kaapin päältä löytyy valkoista, hopeaa ja mustaa. Tuo ”näkötesti” on yksi joululahjoista ja toinen samanlainen valkoisena löytyy makkarista.
Täällä vietetään edelleen kotipäivää. Oma olo on jo ihan hyvä mutta vuorostaan K on huonompana. On aina niin surkeaa kun lapsi sairastaa.
Tuntuu, että kaikki ovat nyt flunssan kourissa. Myös minä ja K. Tänään on sairastettu kotona. Menty yöpuvut päällä, katsottu piirrettyjä ja juotu lämmintä (tai minä vain kun K:n mielestä lämmin juoma on pelottavaa..heh..). Syksystä alkaen onkin sairastettu paljon -en yleensä ikinä sairasta montaa flunssaa talvelle. K:lla tuntuu myös nenä vuotavan jatkuvasti. Nyt alkaisi riittämään sairastelu kiitos vain!
Mutta ei auta kuin yrittää taltuttaa tauti. Viikonlopulle on luvassa erittäin odotettu juttu ja siitä en halua flunssan takia jäädä paitsi! Vitamiinia, kuumaa juomaa ja peiton alle mars!
Joulun aikaan sain postin saapumisilmoituksen -yves rocher oli muistanut minua pienellä joululahjalla. Ehdin postiin vasta joulun jälkeen mutta eipä sen väliä. Mikäs olikaan mukavempaa kun vuoden alkajaisiksi päästä hypistelemään uusia tuotteita. Paketista kuoriutui tämmöisiä ihanuuksia.
Vanilja ei ole ihan minun juttuni mutta onneksi tuttavapiirissä oli monta halukasta antamaan tuoksulle uuden kodin. Harmaasta lakasta taas tuli yksi suosikeistani -tämän tyyppistä olen etsiskellytkin.
Ja voi ei tuo lakritsa! Olen rakastanut 🙂
Muistatteko kun hankimme Ikean Hemnes sängyn syksyllä? No enpä arvannut mikä murheenkryyni siitä syntyykään. Olisko mennyt pari viikkoa kun sängyn jalkopääty halkesi ja tukipalkki ja säleet tulivat rominalla alas. Eikun patjalle nukkumaan. Sänky oli osettu Ruotsin puolelta joten pientä säätöä miten reklamaatio tehdään. Kuitenkin sitten kun reklamaatio sisään saatiin niin asiat hoituivat nopeasti -alle viikkon saimme uuden päädyn. Ah onnea! Mutta kuinkas sitten kävikään…pari viikkoa ja pääty alkaa halkeilemaan taas. Joku virhe kyseisessä sängyssä siis oli. Siitä reklamaation hyväksymiseen ja uuden sängyn saamiseen menikin tovi. Vajaa kaksi kuukautta taidettiin elää kaaoksessa. Makkarissa oli rikkoutunut sängynrunko, patjat lattialla ja esim vaatekaapille ei päässyt koska sen edusta oli tukossa. Akoi ihan tosissaan käymään hermojen päälle se lattialla nukkuminen ja ikuinen sekasorto. Lopulta onneksi vaihdettiin koko sänky. Toiseen samanlaiseen en uskaltanut sänkyä vaihtaa -nuo halkeavat päädyt alkoivat ottamaan sen verran päähän. Niinpä tilalle tuli runkopatja jalkoineen ja meillä on nyt siis jenkkisänky ilman päätyä.
Nyt siis makkarin yleisilme on taas muuttunut vaaleampaan ja simmpelimpään. Vaaleus kyllä taas miellyttää silmää mutta rehellisesti sanottuna kaipaan päätyä sänkyyn. Seuraavaksi alkaakin päädyn etsintä. Mutta vähän myöhemmin se. Nyt nautin täysin siemauksin siitä, että kodista löytyy sänky eikä patjaa lattialta. Niin ja, että aamuisin pääsen vaivatta vaatekaapille ja voin miettiäkkin mitä puen päälleni! Pienestä voi olla onnellinen 🙂
Moni pääsi kurkkaamaan veljeni uuteen kotiin kiitos Helsingin Sanomien artikkelin suomalaisten asuntokaupoista Tallinnassa. Jutun voi lukaista täältä. Paikanpäälle lukaalia en ole vielä päässyt ihastelemaan mutta ihanaltahan se kuvien perusteella näyttää! Toivottavasti pääsen pian tekemään tupatarkastusta.
Muistatteko tämän postauksen? Päätin vuosi sitten ruveta keräämään purkkiin pieniä ilon ja onnenhetkiä vuodelta 2013. Tarkoitus oli käydä ne läpi vuoden lopussa. Pakko myöntää, että projekti jäi vähän kesken. Loppuvuodesta muistin harvoin mitään purkkiin laittaa. Mutta silti lappuja oli kertynyt mukava pino ja niinpä vuoden viimeisenä päivänä kippasin laput pöydälle aamukahvipöydän (huomatkaa joululahjaksi saadut uudet kahvikupit -tykkään!) ääressä ja kävin ne läpi. Olipa melkoista käydä kuluneen vuoden fiiliksiä läpi. Hymyilytti kovasti. Ehäpä pari liikutuksen kyyneltäkin tuli tirautettua 🙂 Kiva projekti jonka aloittamista uudestaan harkitsen…
Mansikkapaikassa kirjoittelee Pia - kolmekymppinen sisustamiseen hurahtanut äiti. Täällä ei turhia murehdita vaan nautitaan elämän pienistä iloista!