Melkoinen kysymys vai mitä? Tätä pohti Gretchen Rubin taannoin ja kirjoitti aiheesta kirjan ”Onnellisuusprojekti”. Kirjan kuvauksessa lukee näin:
Ruuhkabussissa istuessaan newyorkilainen perheenäiti Gretchen Rubin sai ahaa-elämyksen: ”Päivät kuluvat hitaasti mutta vuodet nopeasti. En keskity tarpeeksi asioihin, joilla on oikeasti väliä.” Samalla hetkellä hän päätti omistaa seuraavan vuoden oman onnellisuutensa lisäämiseen. Lakinaisen järjestelmällisyydellä Rubin alkoi käyttää projektinhallinnan keinoja oman elämänsä parantamiseen; hän käynnisti projektin, jolla on selkeä päämäärä – entistä onnellisempi elämä. Hän puhui ystäviensä kanssa siitä, mikä tekee heidät onnelliseksi, luki kaiken saatavilla olevan tiedon ja kirjoitti muistiin kaikki järkeviltä tuntuvat konstit, joihin hän törmäsi elokuvissa ja tv-sarjoissa. Kaikkien lähteiden mukaan tekemättömät työt stressaavat enemmän kuin niiden tekeminen. Rubin laatikin pitkän listan hoidettavista asioista ja päätti suorittaa ne yksi kerrallaan alkaen helpoimmista, kuten komeroiden siivoamisesta. Pikku hiljaa hän eteni kohti suurempia kysymyksiä, kuten kuinka riidellä puolison kanssa oikein? Rubinin avointa ja itseään säästelemätöntä projektia seuraa kuin hyvää romaania, mutta yksikään lukija ei voi olla samalla miettimättä omaa elämäänsä. Mukana onkin myös tiivis opas siitä, miten voi aloittaa oman onnellisuusprojektin. Gretchen Rubin on newyorkilainen kirjailija ja entinen lakinainen.
Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle vajaa vuosi takaperin. Silloin sen hankin ja ison osa luin. Tarkoitus oli aloittaa projekti Gretchenin ohjeiden mukaan mutta jotenkin itseä harmitti kun ei päässyt aloittamaan tätä oikeaoppisesti tammikuussa. Sitten se jäi. Nyt kaivoin kirjan taas esille ja päätin alkaa lukemaan ja toimimaan lukemani mukaan. Vuosi on jaettu kuukausittain ja joka kuukaudelle on omat tehtävänsä.
Päätin starttailla tätä tammikuun osuutta. Ensimmäisenä listassa on ”mene aiemmin nukkumaan”. Auts! Loman jälkeen tätä oli vaikea noudattaa. Eihän se töihin palattua onnistunut. Niinpä yöunet jäivät vajaaksi ensimmäisen työaamun herätyksen pärähtäessä. Eilen se sitten kostautui ja pilkin jo kahdeksan aikaan laittaessa K:ta nukkumaan. Jospa tämä tästä. Itse huomaan unen puutteen kropassa tosi nopeaan joten nyt lupaan itselleni huolehtia siitä, että unta tulee joka yö vähintään se seitsemän tuntia.
Tuo kolmas kohta on mieluinen. Vihaan ylimääräistä krääsää ja olenkin karsinut omaisuuttani reilulla kädellä parin viime vuoden aikana. Kuitenkin tätä voisi yrittää vielä vetää pidemmälle. Lisäksi tuo toimita kalvava askare on loistava! Yleensä sitä epämieluisia askareita venyttää ja venyttää. Lopulta tuon tehtävän suorittaminen ei veisi kauaa mutta sen siirtäminen jatkuvasti aiheuttaa turhaa stressiä. Nyt yritän tarttua toimeen samantien. Lisäksi kirjailija teki päätöksen käyttää ilallla 10 min kodin järjestelyyn. Aamulla on huomattavasti mukavampi herätä kun koti ei ole kaaoksen alla. Tätä olen noudannut muutaman päivän ja voi miten pienellä vaivalla saakin paljon mielenrauhaa! Yleensä olen sitä tyyppiä joka illalla väsyneenä ei jaksa alkaa tiskejä laittamaan ja niiden kanssa toiskataan sitten töistä tultua. Nyt mietin miksi ihmeessä olen toiminut noin typerästi!
Jos tuntuu, että uusi vuosi kaipaa uusia kujeita niin suosittelen lukemaan tämän opuksen. Nyt kalvavien askareiden kimppuun! 😉