Neljä vuotta sitten näihin aikoihin olin heräämössä. Puolitoista tuntia aiemmin oli syntynyt pieni poika joka vei sydämeni. Herra oli ilmeisesti päättänyt tulla maailmaan äidin syntymäpäivänä ja herätteli minut neljän aikaan yöllä. Sinne jäi kakku jääkaappin odottelemaan kun lähdettiin synnärille! Ihan ei mennyt kuin suunniteltiin ja K sai oman syntymäpäivän. Kovin nopeaan on aika mennyt. Kuten varmaan kaikista äideistä tuntuu -vastahan se tuotiin laitokselta kotiin.
Itse olen kovin nostalginen aina K:n syntymäpäivän aikoihin. Kyyneliltä ei ole vältytty tänäänkään. Pakko oli jakaa vielä tämä kuva joka on otettu kahta päivää ennen K: syntymää -vannoin silloin, että saa luvan olla viimeiset mahakuvat! Ja olihan ne.
Onnea pieni rakas K -elämäni rakkaus!