Pääsiäistä kotiin

Tuttuun tyyliin pääsiäinen näkyy meillä lähinnä kukkina. Heti tuli keväinen fiilis kun hain pari narsissia piristämään. Rairuohoa jännitetään ehtiikö pääsiäiseksi ja maljakossa majailevat tutut pääsiäismunat. K sai kunnian kirjoittaa valotaulun tekstin. K oppi syksyn aikana lukemaan ja kirjoittamaan ja tekee nyt innoissaan kaikkea mihin nämä taidot liittyvät.

 

Kylpyhuoneen pikapäivitys

Vanha kotimme on myynnissä ja pääsin käväisemään pikapikaa siellä viikonloppuna kun ajoin Oulun ohi. Asunto on nyt tyhjiltään oltuaan useamman vuoden vuokralla. Täytyy sanoa kyllä, että huh huh miten ihmiset kohtelevat vuokra-asuntoa. Edessä on seinien maalausta ja paklausta sun muuta vielä. Nyt kuitenkin olin lasten kanssa yksin liikenteessä ja ehdin tekemään vain pienen pikapäivityksen kylppärissä. Mattoa, pyyhettä, kaakelitarraa. Vielä kun pääsisi samaa tekemään loppu asunnolle.

 

 

 

Elossa

Blogi on pysynyt hiljaisena kiitos maaliskuun. Jotenkin ne kaikki pöpöt iskevät aina tässä vaiheessa vuotta. Vanhoja fb päivityksiä lukiessa huomaa, että harvase vuosi tähän kohtaa on iskenyt vaikka sun mitä. Lisäksi on tehty hampaita, nukuttu surkeasti, kärsitty rajusta migreenistä ja muitakin vastoinkäymisiä on viime viikkoihin mahtunut. Mutta elossa ollaan vielä ja blogia kaivataan. Ihana olisi päivitellä teille enemmänkin.

Muutama päivä ehdittiin mennä ilman tauteja sun muita ja päästiin sentäs siskon miehen synttärikahveille. Kuva sieltä. Ihan parasta juustokakkua -voisin syödä joka päivä.

Loma?

Täällä pohjoisessa starttasi hiihtolomaviikko. Suunnitelmissa oli Duudson parkkia ja pientä reissua mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Jo viikko sitten K:lla nousi kova kuume. Mietin, että no onneksi ei lomalle sattunut. Mutta sitten perjantaina sairastui siskokin. Kuume huiteli viikonlopun neljässäkymmenessä ja viime yönä vietiin rohiseva lapsi päivystykseen. H:lla on kurkunpääntulehdus kuten kuulostelinkin. Syksyllä kummityttöni sairastui meillä ollessaan samaiseen tautiin ja tuon yskän kyllä kerran kuultuaan tunnistaa. Onneksi Kemissä päivystys toimi jouhevasti eikä meidän tarvinnut odotella tuntitolkulla kipeän lapsen kanssa. Päästiin sitten aamuyöstä viimein nukkumaankin.

Nyt siis vähän toisenlainen hiihtolomaviikko edessä. Toivutaan kotona rauhassa ja toivotaan, ettei tauti kaada enää enempää porukkaa. Toivottavasti loppuviikosta pääsisi tekemään jo jotain loma-aktiviteettejakin.

Mitä kaipaan vanhoista kodeista?

Aina välillä huomaan kaipaavani joitain tiettyjä juttuja joita edellisissä asunnoissa on ollut. Vaikka koko asuntoa ei ehkä kaipaisikaan niin tiettyjä juttuja joita yhdistelemällä saisi kivan kokonaisuuden. Kaipaan esimerkiksi:

 

Vaatehuone. Tätä edellisen Oulun kotini vaatehuonetta kaipaan. Muuttaessa se oli kamala epäkäytännöllinen mörskä jossa osa hyllyistä oli tuettu jesarilla. Vaikka kyseessä oli vuokra-asunto päätin panostaa vaatehuoneeseen ja remppasin sen omakustanteisesti -vuokranantajan luvalla tottakai.

 

Takka. Varsinkin tänä talvena kun pakkasta on riittänyt.

 

Terassi. Taas vuosia kerrostalossa asuneena kaipaan omaa pihaa ja terassia. Ja nuo maisemat <3

 

Vaaleansininen makuuhuone. En olisi uskonut tykkääväni sinisestä mutta tuo Oulun kodin vaaleansininen makuuhuone oli ihanan seesteinen.

 

 

 

 

 

 

Blogimatto

Olen pitkään etsiskellyt uutta isompaa mattoa olohuoneeseen. Uusi matto on kyllä tavallaan niin nähty -nimittäin aika monessa blogikodissa tämän tyyppinen matto löytyy.  Noh..ei ehkä yllättävän ja persoonallinen ratkaisu mutta itselle mieluinen.

 

Olohuone

Neitokainen on oppinut nukkumaan parvekkeella joten äidin päiviin jää hetki aikaa tehdä muutakin. Yleensä se toki menee syödessä ja pakolliset kotihommat tehdessä. Yhtenä päivänä ehdin kuitenkin nappaamaan vähän kuviakin. Pitkästä aikaa olohuonetta siis.

 

Lastenhuone

Tänään on ollut ihanan valoisa pakkaspäivä. Harvinaisesti K oli siivonnut huoneensa joten nappasin kameran ja kuvasin hieman lastenhuonetta. Siivoaminen on K:n inhokki puuhaa. Kuten varmaan monen muunkin eskari-ikäisen pojan. Avuksi meillä on tullut nyt kellotaulu K:n huoneen ovessa. Tietyistä hommista saa aina sovitun määrän peliaikaa ja tienattu aika merkataan kellotauluun siirtämällä viisaria. Intohimoisena pelaajana K on innostunut tästä ja kyselee nykyään jo mitä voisi tehdä tienatakseen aikaa lisää. Pysyy huone helpommin puhtanaana ja äiti saa vähemmän pikkulegoja jalkapohjiin!

 

6 kk vauva

Niin vain vauvavuosi on edennyt puoliväliin. Olen välillä lueskellut blogin vanhoja päivityksiä ja varsinkin sen mitä olen kirjoittanut K:n vauvavuodesta. Ihana, että jossain oli muistoja ja ajatuksia noilta ajoilta tallessa. Ihan rupesi harmittamaan, etten ole tehnyt samaa siskon kohdalla. Nyt ajattelinkin päivittää vähän meidän kuulumisia.

 

 

Neiti kasvaa mallikkaasti tasan keskikäyrällä. Pikkuhiljaa tuo tarkka käyrän seuraaminen on alkanut jo huvittamaan neuvolassakin. H kääntyy selältä mahalleen ja harjoittelee nyt mahalta selälleen kääntymistä. Eteenpäin on yritetty mennä jo parisen kuukautta mutta vielä se ei ihan ole onnistunut. Vauhtia neidissä kyllä piisaa joten kunhan tuo ryömimisen tekniikka täysin aukeaa on äidillä tekemistä! Neiti istuu jo melko tukevasti ja selkä suorassa -joskin vielä toki tarvitaan aikuista ottamaan koppi jos meinataan horjahtaa. Istuminen onkin avannut aivan uuden maailman -H viihtyy nyt paremmin leikeissä ja katseli esimerkiksi eilen ravintolassa mielissään ympärilleen äidin ja isän syödessä.

 

 

Juttua piisaa nykyään ja H yrittää matkia kovasti toisten puhetta. Huvittavaa on, että H monesti kuiskuttelee -en muista K:n tehneen moista. Välillä myös päristään niin, että sylki lentää! Hammaskeiju ei meillä ole vielä käynyt. K sai ekat naskalit 7kk iässä -saa nähdä meneekö samoihin. Soseita alettiin maistamaan 4kk iässä ja aika pian termi ”maistelu” saatiin unohtaa kun neiti rakasti syömistä! Nykyään mennään jo viiden aterian rytmillä ja neiti on yhtä kova syömään kun veljensäkin aikoinaan.

 

 

Autoilu meillä on lähtenyt viimein sujumaan -samoin vaunut kelpaavat. Nykyään autoon helposti nukahdetaan ja päivän pisimmät päikkärit nukutaan ulkona vaunuissa. Enpä olisi vielä syksyllä uskonut!  Tämä kyllä helpottaa elämää valtavasti. K taisi tässä iäissä aloitella autohuutojaan ja ne jatkuivat monta vuotta -huomattavasti mukavampaa jos tämä autossa viihtyminen siskolla jatkuu ja päästään jatkossakin kotoa pois. Manduca ahdistaa nykyään mutta välillä nappaan tytön lonkalle rengasliinaan. Syli ja kantelu ovat edelleen pop ja yöunet pitää nukkua äidin vieressä. Aiemmin listaamistani turhakkeista tutti ja pinnis ovat edelleen inhokkeja. Yöt meillä ovat melko hulinaa. Pari kuukautta meni aivan zombina kun öisiä heräilyjä oli kymmenkunta..tai enemmän -en todellakaan enää laskenut! Muutama päivä on sujunut nyt vähän paremmin -toki heräilyjä hyvinäkin öinä on reippaasti. Toivon, että tämä tarkoittaisi parempaan suuntaan menoa. Täysistä öistä en usko, että meillä voidaan kuitenkaan aikoihin edes haaveilla.

 

 

Kaikenkaikkiaan neiti on tuollainen seurallinen, vauhdikas ja tempperamenttinen tapaus. Hänessä on paljon samaa kuin veljessään ja toisaalta taas ovat kuin yö ja päivä. Ihana omanlaisensa pippurinen pakkaus <3