Mansikkapaikassa kirjoittelee Pia - kolmekymppinen sisustamiseen hurahtanut äiti. Täällä ei turhia murehdita vaan nautitaan elämän pienistä iloista!
Taannoin kyselin lukijoilta postaustoiveita ja päivä K:n kanssa oli monekin toiveissa. Nyt viimein sain toteutettua tämän. Tässäpä siis melko normaali (tai noh..K:n kannalta tuntui olevan astetta kenkumpi) kotipäivä K:n tapaan.
6.30 kuuluu ensimmäinen ähkäisy pinnasängystä. Nousen laittamaan K:lle tutin suuhun ja laitan jalkopäähän potkitun peiton takaisin päälle. K jatkaa unta mutta hieman levottomana -aikoo siis selkeästi herätä kohta. Kello on tasan seitsemän kun K herää. Mies herää juuri tuolloin ja hän nappaa K:n mukaansa vaipanvaihtoon ja aamutoimiin. Minä torkun vielä hetken. Mies lähtee puoli kahdeksalta töihin ja tuo K:n viereeni. On ihanaa kun K:n naamalle leviää leveä hymy minut nähdessään. Siinä sitten jutellaan ja naureskellaan. Välillä tutkitaan maailmaa (=tyynyjä) Sitten tuleekin väsy ja molemmat jatkamme unta vierekkäin tuhisten.
Yhdeksän aikaan herätään taas ja aloitellaan päivä ihan oikein päin. Lähdetään kylppäriin naamanpesuun (siitä hyvästä äiti saa aina vihaisia katseita), vaipan ja päivävaatteiden vaihtoon. Tämän jälkeen lähdetään maistelemaan päärynäsosetta.
K leikkii hetken leikkimatolla ja äiti saa tilaisuuden päästä itse pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Haaveilen aamukahvista mutta se saa nyt jäädä -juniori alkaa kitistä matolla väsymystään.
Ulkona sataa taas vettä -ei siis vaunulenkille tänäänkään! Onneksi vaunut saa suojaan verannalle. Muutaman kerran K hätyttää äitiä heijaamaan vaunuja mutta nukahtaa sitten. Äiti pääsee aamukahville puoliyhdentoista aikaan.
Yleensä K ei nuku ulkona kovinkaan pitkään joten ihmettelen kun pojalle nyt näyttää maistuvankin uni. Päätän käyttää ajan hyväkseni ja alan valmistamaan lähipäivien soseita sekä siivoamaan keittiötä joka on hävityksenkauhistus. Siivouksen loppusuoralla itkuhälyttimestä kuuluu ”ääää!”. K:n tultua sisälle hoidan siivoukset loppuun K:n katsellessa ihmeissään. Sitten päästäänkin parsakaalin kimppuun! Ensimmäisen kerran maistaessa K:n pitää vähän irvistää..loppu meneekin sitten mukisematta alas.
Tämän jälkeen siirrytään leikkimään ja lukemaan loruja. Körökörö kirkkoon tuntuu olevan hitti.
Sitten nappasen pojan manducan kyytiin ja kaivan siivouskaapista imurin. En tykkää imuroida pojan nukkuessa. Ei siksi, että se K:n unta häiritsisi mutta itselläni olisi epävarma olo jos en kuule K:n mahdollisia huhuiluja imurin melussa.
Repussa olo selkeästi rauhoittaa K:n ja poika alkaa vikisemään väsymystään kun lasken hänet manducasta pois. Nappaan pojan syliini nukkumaan. Jostain syystä K nukahtaa nykyään ainostaan syliin tai vaunuihin. Pienempänä nukahti itsekseen omaan sänkyynsä mutta nyt sellaisesta on turha haaveillakaan. Kello käy yhtä kun K nukahtaa.
Tuntuu hieman viileältä joten päätän laittaa takkaan tulen. Samalla laitan myös koneellisen pyykkiä pyörimään.
K nukkuu tässä vaiheessa yleensä 2,5-3 tuntia joten päätän ottaa rennosti. Mutta eipäs mitä! Kohta kuuluu huhuilu sängystä. K on herännyt ja hyrrää sängyssä levottomasti vaikkakin selkeästi väsyneenä. Liekkö se parsakaali nyt kiusaa? Otan pojan syliini ja nukutan uudelleen. Sänkyyn siirtäsessä K kuitenkin herää eikä nukkumisesta tule enää mitään. Nukkuminen on selkeästi tänään kovin haastavaa..
Seurustellaan hyvä tovi meidän sängyllämme kunnes K alkaa kitistä taas väsymystä. Nappaan pojan mukaani olohuoneeseen ja nappaan television auki. Makuuhuoneen seinien tuijotus ei enää nappaa. Heijaan itkevää poikaa hyvän tovin ennenkuin uni vie voiton. Siitä asti kun K on ruvennut havannoimaan ympäristöään enemmän ei nukahtaminen ole ollut mikään helppo juttu. Vaikka poika olisi kuinka väsynyt hän taistelee vastaan. Vähintään pieni kitinä tulee aina -joskus valtavat raivarit. Maailmassa on liikaa nähtävää! K:n nukahtaessa kello käy puoli kolmea ja mietin mitenkähän sekaisin pojan rytmi nyt menee…
K:n nukkuessa äitikin pääsee syömään ja teekupin pariin.
K nukkuu lyhyet 45 min päikkärit jonka jälkeen syödään ja siirrytään lastenhuoneeseen leikkimään. Mies tulee kotiin poikkeuksellisesti jo neljän aikaan. K hengailee isänsä kanssa ja äiti tekee ruokaa. Syömme tänään vuorotellen koska K on melko huomionkipeä eikä viihdy vain lattialle meidän syömistä katsellen. Viiden jälkeen huonot päiväunet alkavat verottamaan pientä miestä. Lähdetään iltapesuille ja vaihdetaan yöpuku päälle. K on kyllä sitä mieltä, että yöpuku on jotain syötävää…
Sitten on iltavellin aika. Tämän jälkeen K on ihan rättipoikki ja mukahtaa jo puoli kuudelta. Yleensähän K menee nukkumaan kuuden/seitsemän aikaan.
ZZzzzzzzz…..
Aivan liikuttavan suloinen postaus! 🙂
Hih, kiva toivepostaus! 🙂 Samalla kaavalla näyttää aikalailla teidän päivät kulua kuin meilläkin. Mullakin tuli viime perjantaina imuroitua poika manducassa. Hikistä hommaa… mutta poika taisi vain nauttia äidin "retuutuksesta". 😀
Mukava postaus, näitä lisää kiitoa!<br />Tuli mieleeni, kun pariin otteeseen kirjoitit että K ei jaksa odottaa/maata lattialla, että eikö teillä ole sitteriä? Meillä se oli hyvä paikka kölliä puoli-istuvassa asennossa ennen syöttötuolia, koska siitä näkee esim vanhempien ruokailut<br />Syöttötuoliin laitettiin aika varhaisessakin vaiheessa, kunnon istuinpehmuste ja tyynyjä tukemaan ryhtiä mut muutamia minuutteja kerralaan alkuun tietysti<br />Nyt istuu jo sen aikaa että saa rauhassa syödä, siivota keittiön sotkut, valmistella itselle ruokaa<br /><br />Toinen kysymykseni liittyy soseisiin, kun sanoit että teet tulevien päivien soseita valmiiksi<br />Miten pitkäksi aikaa teet niitä jääkaappiin(ko) valmiiksi?Pakastatko? <br />Itse teen kerralla kunnolla ja pakastan lusikallisia silikonisissa jääpalamuoteissa, niistä helppo ja nopea päivittäin ottaa sulamaan<br />Kiitos muuten Koiranruokaa vauvalle vinkistä, katsoin sen ja huh, olen vaan niin tyytyväinen että meillä ei pääruokina valmiita syödä, hedelmät ja marjat kylläkin<br />t Nina ja Nea 6,5kk
Ihana kirjoitus 🙂 Meillä mennään myös seitsemän aikaan nukkumaan. Ylellistä kun saa illalla mukavasti aikaa itselleen 🙂
Nanna: :)<br /><br />Nirppu: K tuntuu myös tykkäävän :)<br /><br />Nina: Tästä sai varmaan sellaisen kuvan ettei K viihdy ikinä lattialla 😀 Eilen siis oli vähän huomionkipeä raukka. Mutta siis sitteri. Sitteri meiltä löytyy mutta noin kuukauteen sitä ei olla voitu käytää. K nousee istumaan väkisellä ja sen jälkeen lähtee tavoittelemaan varpaitaa joten &quot;roikkuu&quot; sitterissä. Näin käy aina jos päätä kohotetaan senttiäkään lattiasta ylöspäin (tyyny yms.). Ja koska K:lla on kokoa niin paljon sitteri menee nurin! Nyt ollaan siis siinä tilanteessa, että poika joko makaa tai istuu sylissä siihen asti, että saadaan lupa istuttaa syöttötuoliin. Soseista sen verran, että teen yleensä saman päivän ja seuraavan annokset jääkaappiin ja loput pakastan ja sulattelen tarpeen mukaan. Tuo ohjelma oli kyllä aika hurja!<br /><br />Raparperityttö: Se on kyllä luksusta! Siten tälläkin äidillä on aikaa bloggailla 😉
Tämä oli tosi mukava postaus! Mukava kun jaksat päivittää blogiasi näin usein, vaikka vauvan kanssa kaikenlaista touhua riittääkin. Tykkään kovin tästä blogistasi, tyylikäs, kauniilla kuvilla varustettu ja usein päivittyvä, mitäpä sitä muuta voisi toivoakaan 🙂 Olen tässä itse potenut vähän blogikriisiä, joten ajattelin nyt omille lempibloggaajilleni käydä sanomassa muutaman sanasen heidän blogeistaan. Eli sinä kuulut siihen porukkaan 🙂
Komppaan muita, kiva juttu. Näistä on kiva lukea, miten oma päivä erooa muiden vauvaperheiden arkipäivästä. Ja eroaahan se päivä tosissaan omastani!
Ihana postaus &lt;3<br /><br />Ja niin suloinen K, kauniit hiukset :)<br /><br />Onko tuo viimeisen kuvan &quot;yövalo&quot; mistä?
Kiva postaus, mäkin imuroin usein poika kantoliinassa, koska rassukka vähän pelkää imuria :P. Olisin kysynyt myös, että mistä tuo yövalo on löytynyt?
Onnen Omenia: Kiitos ihanasta kommentistasi!<br /><br />La Petite Princesse: Tuo lamppu ei ole varsinainen yövalo vaan ladattava led-valo. Noita voi käyttää niin sisällä kuin ulkonakin (itse olen lahjaksi saanut mutta mielestäni myytiin puutarhaliikkeissä ainakin) olisiko ollut Sirius tuo nimi..Nappasin yösyöttäjä varten valoksi kun pöytälamppu tuntui liian kirkkaalta.<br /><br />Elma: Monien vauvat tuntuvat pelkäävän imuria. Meidän K on kumma tapaus kun ei ainakaan vielä (varmaan tämä heti huomenna muuttuu kun sanon näin) ole moksiskaan äänistä.