Heipat kaksiolle

Kun muutimme nykyiseen asuntoon niin tiesin, ettei tämä ole kovin pitkäikäinen asunto. Vuosi tai kaksi mutta sitten viimeistään koululainen alkaa tarvita omaa tilaa. Nyt kun kavereitakin notkuu nurkissa niin lisähuone olisi poikaa.

Alueen vaihto tai koulumatkan kasvattaminen ei kuitenkaan tullut kuuloonkaan. Lisäksi olen tosi kiintynyt juuri tähän taloon. Meillä on kiva naapurusto, loistava piha lapsille ja taloyhtiön puolesta löytyy grillit, muurikat sun muut. Koulu ja päiväkotimatkat ovat lyhyitä ja turvallisia. Harmitti jo etukäteen jos tästä joutuu luopumaan.

Välipäivinä selasin sitten huvikseni toria ja huomasin talossamme tulleen vuokralle isomman asunnon. Sijainti talossa ja kunto eivät olleet yhtä hyvät kuin meillä mutta omat huoneet ja oma sauna! Tästä alkoi vuorokauden myrsky päässä kun mietin mitä tehdä. Ja niinhän siinä kävi, että vuorokauden päästä kirjoitin nimen paperiin ja jäin miettimään, että mitähän juuri äsken tapahtui.

Vähän haikein mielin irtisanoin tämän asunnon ja kuukauden päästä taas muutetaan. Asiat tapahtuivat paljon nopeammin kuin olin ajatellut mutta päätin tarttua tilaisuuteen kun sen sain. Täytyy myöntää, että harvoin on ollut näin vaikeaa luopua asunnnosta ja muuttaa uuteen. Mutta toisaalta ihana saada tilaa. Uudessa asunnossa on myös reippaasti rempattavaa ja minustahan on vain jännää saada uusi projekti. Viime päivinä onkin selattu pinterestiä ja tapettimallistoja ahkerasti.

Niinpä siis heti vuoden alkuun lähdetään uutta kohti!