Meidän kasikuinen

Mitäs K:lle kuuluu? Pieni mieshän on jo 8kk vanha. Äidin mielestä ei mitenkään voi olla. Vastahan me päästiin kotiin sairaalasta. Pituutta herralle on kertynyt jo miltei 75cm ja kymppikilokin mennyt rikki. Melkoisen pitkä poika edelleenkin. 

Ensimmäiset hampaat puhkesivat joulun jälkeen. Nyt alhaalla komeilee kaksi nöpöä. Samalla alettiin opettelemaan liikkeellelähtöä ja tuo yhdistettynä hampaisiin teki meidän öistä yhtä sirkusta. Onneksi yöt ovat vähän rauhoittuneet. 

Liikkeelle lähdettiin viimein (kuukausien raivoamisen ja turhautumisen jälkeen) vähän ennen 8kk päivää. Repesin ihan totaallisesti kun K lähti liikkumaan ensin kierimällä -olen nimittäin itse vauvana liikkunut vain ja ainoastaan kierimällä. K on sentään äitiään fiksumpi kaveri ja pari päivää tästä oppi myös ryömimisen jalon taidon. Ja nyt mennään näitä kahta yhdistelemällä lujaa! Ja äiti hokeee kokoajan ”ei, ei, ei”.

Juttua K:lla riittää vaikka muille jakaa. K:n oppimia hokemia ovat jee jee, brum brum ja mammamammapaapapaapaa (ollaan taidettu kuunnella muumilaulua vähän liikaa ). Vilkas ja puhelias pikkumies meidän vauvasta on kuoriutunut. Selkeästi jo oma hurmaava persoonansa. Parilla ystävälläni on samanikäiset lapset ja on jännä seurata näiden kolmen kasvua ja sitä miten erillaisia persoonia he jo nyt ovat.