Mansikkapaikassa kirjoittelee Pia - kolmekymppinen sisustamiseen hurahtanut äiti. Täällä ei turhia murehdita vaan nautitaan elämän pienistä iloista!
Tällä kertaa hieman vakavampaa aihetta yleensä niin kepeässä blogissani.
Nyt uskallan jo aiheesta kirjoittaa. Töitä on jäljellä neljä päivää ja seuraajani on virallisesti valittu työhönsä. Täällä pauhaavat muutoksen tuulet. Kuten aiemmin kerroinkin olin talvella pitkän pätkän sairaslomalla uupumuksen takia. Sama tapahtui melkein tasan vuosi siitä. Uupumisesta oli tullut kierre. Enempää asiaa riepottelematta työpaikan ilmapiiri alkoi käydä ahdistavaksi ja työnkuva itsessään oli jo raskas. Laittomuuksiltakaan ei vältytty. Oli pakko pysähtyä ja miettiä mitä elämältään haluaa -työtä josta palaa kotiin itku kurkussa? Stressiä joka alkoi jo vakavasti vaarantaa terveyteni? Työ joka ei enää antanut minulle mitään? Jatkuva alisuoriutuminen? Ei. En ole sitä tyyppiä joka jää tuleen makaamaan. Niinpä tässä sitä ollaan. Tämän työuran loppusuoralla ja edessä on melkoinen hyppy tuntemattomaan. Pelottavaa mutta samalla aivan mahtavaa! Kaikenlaisia suunnitelmia suurisee päässä ja toimettomaksi ei jäädä.
Tähän ikään piti päästä, että tajusin elämän olevan sitä mitä siitä ite teen. Jos et ole onnellinen niin tee asialle jotain! Uudenvuodenlupauksenikin oli juosta unelmieni perässä niin lujaa kun vain ikinä pääsen -ja sen aion tehdä! Viime vuodet ovat olleet kieltämättä haastavia..tai noh..rankkoja. Mutta toisaalta hyvin opettavaisia -valtavaa henkisen kasvamisen ja itsensä löytämisen aikaa. Kolme vuotta sitten muistan miettineeni, ettei minulla ole hajuakaan mitä elämältäni haluan -nyt se alkaa pikkuhiljaa kirkastumaan. Lisäksi matkan varrella on opittu paljon omista voimavaroista. Jatkuvassa sterssissä eläminen ja ylettömästi suorittaminen ei ole mikään autuaaksi tekevä asia -päinvastoin. On viisautta osata hidastaa ja kuunella itseään.
Semmoisia uutisia täällä. Iiks! Hieman perhosia lentelee vatsassa kaiken tämän uuden edessä!
Mie niin tsemppaan täällä! On vastaavia karseita kokemuksia työpaikasta ja olen niin helpottunut kun hyppäsin pois ja etsin uuden suunnan. Työpaikan vuoksi ei kannata mielenterveyttään menettää! Koska töissä kuitenkin vietetään niin iso osa elämästä, niin siitä täytyy voida nauttia.<br />
<br />
Kaikkea mukavaa toivottavasti edessäsi ♥
Kiitos 🙂 Se on totta, että työ ei ole asia jonka takia kannattaa terveytensä menettää -asiat tärkeysjärjestykseen!
Onneksi olkoon rohkeudestasi ja tsemppiä uusiin tuuliin! ♥
Kiitos!
Tässä oli tärkeää asiaa! Olen itse kokenut työpaikan, jossa oli niin ahdistavaa olla, että itkeskelin melkein joka ilta ja aina sunnuntai-aamuna jo herätessä alkoi vituttamaan seuraava työviikko jo valmiiksi. Ja minä pidin tällaista silloin ihan normaalina! En ollut edes tullut ajatelleeksi, että sunnuntai-päivistäkin voisi nauttia, tai että työnteon ei tarvitsisi tuntua pahalta! <br />
<br />
Kun vihdoin siitä työpaikasta lähdin, tunsin ihan uskomattoman suurta helpotusta. Edes se ei häirinnyt, että silloinen pomoni antoi mulle niinkin hyvät suositukset, kuin etten ikinä tule saamaan töitä samalta työnantajalta (Vantaan kaupunki) 😉 Ja väärin silloinen pomoni myös ennusti, sillä olen saanut samalta työnantajalta töitä sen jälkeen, ja vieläpä niin hyvässä paikassa, että se tuntui melkein toiselta kodilta. Ja sen paikan pomolta tulikin sitten niin hyvät suositukset, että olisin päässyt niillä minne van =D Onneksi ei tarvinnut, vaan parin kuukauden seikkailujen jälkeen sain onneksi jatkoa samasta paikasta. <br />
<br />
Sulla on nyt edessä hyppy tuntemattomaan, mutta mä uskon, että se kannatti! Toivotan sulle oikein paljon onnea uuteen, onnellisempaan työuraan!
Onnea uudelle uralle! Hyvä kun uskalsit lähteä ja parantaa elämänlaatuasi :)<br />
<br />
Itse olen kans lähtenyt jopa kahdesta työpaikasta sen takia, että ilmapiiri oli niin ahdistava ja aina tuli ns. paskaa niskaan vaikka en ollut tehnyt mitään. Suoraan sanottuna vitutti mennä töihin ja jännittää että mitähän sitä nyt tulee taas… <br />
Molemmilla kerroilla lähdin vaikka ei ollut uutta työpaikkaa edes valmiina. Ajattelin vain että kyllä sitä jotain aluksi löytää ja jossain vaiheessa tärppää sitten se hyvä paikka 🙂 <br />
Ei se ole normaalia, että töihin meno ketuttaa ja töistä tullessa on vielä suurempi ketutus. <br />
Elämä on liian lyhyt antaa tuollaisen asian potkia päähän! Tekee sitä mikä tuntuu hyvältä ja etsii sellaisen työpaikan missä viihtyy 🙂
Juuri näin! Elämä on liian lyhyt hukatavaksi paikkaan jossa ahdistaa!