Niin vain vauvavuosi on edennyt puoliväliin. Olen välillä lueskellut blogin vanhoja päivityksiä ja varsinkin sen mitä olen kirjoittanut K:n vauvavuodesta. Ihana, että jossain oli muistoja ja ajatuksia noilta ajoilta tallessa. Ihan rupesi harmittamaan, etten ole tehnyt samaa siskon kohdalla. Nyt ajattelinkin päivittää vähän meidän kuulumisia.
Neiti kasvaa mallikkaasti tasan keskikäyrällä. Pikkuhiljaa tuo tarkka käyrän seuraaminen on alkanut jo huvittamaan neuvolassakin. H kääntyy selältä mahalleen ja harjoittelee nyt mahalta selälleen kääntymistä. Eteenpäin on yritetty mennä jo parisen kuukautta mutta vielä se ei ihan ole onnistunut. Vauhtia neidissä kyllä piisaa joten kunhan tuo ryömimisen tekniikka täysin aukeaa on äidillä tekemistä! Neiti istuu jo melko tukevasti ja selkä suorassa -joskin vielä toki tarvitaan aikuista ottamaan koppi jos meinataan horjahtaa. Istuminen onkin avannut aivan uuden maailman -H viihtyy nyt paremmin leikeissä ja katseli esimerkiksi eilen ravintolassa mielissään ympärilleen äidin ja isän syödessä.
Juttua piisaa nykyään ja H yrittää matkia kovasti toisten puhetta. Huvittavaa on, että H monesti kuiskuttelee -en muista K:n tehneen moista. Välillä myös päristään niin, että sylki lentää! Hammaskeiju ei meillä ole vielä käynyt. K sai ekat naskalit 7kk iässä -saa nähdä meneekö samoihin. Soseita alettiin maistamaan 4kk iässä ja aika pian termi ”maistelu” saatiin unohtaa kun neiti rakasti syömistä! Nykyään mennään jo viiden aterian rytmillä ja neiti on yhtä kova syömään kun veljensäkin aikoinaan.
Autoilu meillä on lähtenyt viimein sujumaan -samoin vaunut kelpaavat. Nykyään autoon helposti nukahdetaan ja päivän pisimmät päikkärit nukutaan ulkona vaunuissa. Enpä olisi vielä syksyllä uskonut! Tämä kyllä helpottaa elämää valtavasti. K taisi tässä iäissä aloitella autohuutojaan ja ne jatkuivat monta vuotta -huomattavasti mukavampaa jos tämä autossa viihtyminen siskolla jatkuu ja päästään jatkossakin kotoa pois. Manduca ahdistaa nykyään mutta välillä nappaan tytön lonkalle rengasliinaan. Syli ja kantelu ovat edelleen pop ja yöunet pitää nukkua äidin vieressä. Aiemmin listaamistani turhakkeista tutti ja pinnis ovat edelleen inhokkeja. Yöt meillä ovat melko hulinaa. Pari kuukautta meni aivan zombina kun öisiä heräilyjä oli kymmenkunta..tai enemmän -en todellakaan enää laskenut! Muutama päivä on sujunut nyt vähän paremmin -toki heräilyjä hyvinäkin öinä on reippaasti. Toivon, että tämä tarkoittaisi parempaan suuntaan menoa. Täysistä öistä en usko, että meillä voidaan kuitenkaan aikoihin edes haaveilla.
Kaikenkaikkiaan neiti on tuollainen seurallinen, vauhdikas ja tempperamenttinen tapaus. Hänessä on paljon samaa kuin veljessään ja toisaalta taas ovat kuin yö ja päivä. Ihana omanlaisensa pippurinen pakkaus <3