K vilahtelee blogissa välillä mutta mitäs sille K:lle nykyään kuuluukaan? 

K on nyt  kolme kuukautta vanha. Eilen kävimmekin 3 kk neuvolassa saamassa rokotteet ja uudet mitat. Pituutta pojalla onkin jo miltei 67 cm! Pituuden suhteen huidellaan siis yläkäyrän yläpuolella. Jälleen voin vain ihmetellä, että millä ihmeen geeneillä tuo poika kasvaa? Neuvolakorttiinkin tuli maininta ”pitkästä pojasta”. Paino kehittyy maltillisemmin pysyen keskikäyrällä -aika paljon pitäisikin kerätä massaa, että pysyisi tuon pituuskasvun perässä!

Mikään pikkuinen ei K siis enää ole. Aika on mennyt hurjan nopeaan ja tuntuu hassulta, että meillä asuu jo noin iso poika. Kokoajan opitaan hurjasti uutta -viime viikkojen juttuja ovat olleet mm. esineisiin tarttuminen ja ihan ”oikea” nauru. K on kyllä nauranut jo suunnilleen siitä asti kun oppi hymyilemäänkin. Tähän asti nauru on tietenkin ollut sellaista ”höhötystä”. Viime aikoina on sitten kuultu ihan oikeaa hekotusta ja välillä poika tuntuu tikahtuvan nauruunsa kun äiti tarpeeksi temppuilee. 

Vauva-arki on sujunut melko kivasti ja K on aurinkoinen lapsi. Viimeinen viikko vain on ollut hankala ja K:lle epätyypillistä kitinää ja itkua. Asiaan perehdyttyäni melko usein vauvat aloittavat mystisen kiukutteluvaiheen juuri tässä iässä. Äiti tietenkin toivoo, että se olisi ohimenevää….

Päivät meillä menevät melko samalla kaavalla. K:lla on jo selkeä rytmi jonka mukaan eletään. Päivisin oleillaan useimmiten kotona. Vauvan kanssa olo on meillä suurimmaksi osaksi seurustelua -K on yhtä kova höpöttämään kun äitinsäkin! Meillä siis jutellaan, luetaan ja lauletaan paljon. Arki sujuu siis hyvin  rauhallisesti. Sinänsä erikoista koska olen aina ollut kova menemään ja touhottamaan ja ”pelkkä” kotona olo on saanut minut hyppimään seinille. Nyt kuitenkin vauvan kanssa kotona olo on mukavaa ja leppoisaa.