Koska moni varmaan kuvaa odottelee niin julkaisen nyt yhden kuvan pojasta. Kovin paljoa en hänen kuviaan halua tänne tuoda. Vaikka itse jaankin blogimaailmassa elämääni haluan kunnioittaa pojan yksityisyyttä. Varmasti te ihanat lukijatkin ymmärrätte päätökseni.

Vielä ei oma jaksaminen kestä kauheana konella istuskelua -eikä sitä tottakai maltakkaan. Tänään on nimittäin merkittävä päivä -poika saatiin tänään kotiin. Rankalta on tuntunut olla erillään tämä alkutaival ja pari päivää ehdin olla kotonakin ilman pojua. Nyt onneksi tarina sai onnellisen päätöksen ja aarre tuhisee omassa sängyssään. Toinen on kyllä niin ihana ja täydellinen.

Halusin kuitenkin tulla sanomaan ison kiitoksen kaikille onnittelijoille. Monet itkut itkin hormoonihuuruissani teidän ihania kommentteja lukiesssani. Kiitos teille! 

Joku myös kysäisi saimmeko saman syntymäpäivän. Noh..jos kaikki olisi sujunut hyvin olisimme ehkä saaneetkin. Nyt synttäreitä viettää ensin äiti ja seuraavana päivänä poika -aika hauska sattuma sekin.

Kuten moni jo arvasikin on täällä tosiaan koettu iloinen perhetapahtuma. Pari postausta oli blogissa ajastettuna..oikeasti niiden aikaa oltiin jo sairaalassa.  Mitään synnytyskertomusta en sentään ala rustailemaan mutta kerrotaan sen verran, että pikkuinen päätti aloittaa elämänsä dramaattisin kääntein.Yli kolmenkymmenen tunnin jälkeen näki vauva päivänvalon leikkaussalissa. Siitä lähtien on poika viettänyt aikaa lastenosastolla tarkkailussa ja äiti koittanut toipua leikkauksesta. Vasta 22 tunnin ikäisenä pääsin pieneen tutustumaan. Alku oli rankka mutta lopputulos palkitsi. Ihana pieni peikkopoika valoitti vanhempansa samantien.