Nyt kun raskaudesta on jäljellä enää viimeinen kolmannes niin päätin kerätä vähän eroja ja yhtäläisyyksiä K:n ja uuden tulokkaan odotuksesta. Aina sanotaan, että jokainen raskaus on erillainen mutta silti jostain syystä ajattelin -samanlainen raskaus, samanlainen synnytys ja samanlainen vauva. No ainakin raskauden kohdalla tämä meni aivan päinvastoin ja mitä muutoinkin tarkkailen vauvaa niin hän tunnostaa olevan temperametiltaankin hyvin erillainen kuin veljensä. Siinä missä K oli melkoinen ikiliikkuja on tämä vauva hyvin rauhallinen ja esimerkiksi aamu-uninen. Kovasti kyllä toivoisin, että myös tuon synnytyksen suhteen mentäisiin eri kaavalla. Vanhemmat lukijat saattavat muistaa ettei K:n syntymä ollut ihan läpihuutojuttu.

Isin kämmenen alla <3

Aivan ensimmäiset viikot menivät samalla kaavalla kuin K:ta odottaessa. Plussatestin jälkeen housut kiristivät ja jouduin ostamaan ensimmäiset äitiyshousut.Toisin kuitenkin kuin kuusi vuotta sitten tässä raskaudessa alkuraskauden turvotus laski pian ja hyvän tovin meninkin sitten omissa vaatteissa. Koko matkan mahan kasvu on jaksanut hämmentää. K:sta kumpu kasvoi melkoiseksi ja painonnousu oli alusta asti reilua -sama se mitä söi. Toisen kohdalla odotin vielä nopeampaa paisumista mutta toisin kävi. Maha kasvaa maltillisemmin ja painonnousu pysyy suht oppikirjamaisissa lukemissa.

Mikä myös yllätti täysin tässä raskaudessa oli pahoinvointi! Tajusin vasta nyt miten helpolla pääsin edellisessä raskaudessa. Pienestä etovasta olosta kärsin ehkä pari päivää ensimmäisen kolmanneksen lopulla. Muistan, että olimme tuolloin Istanbulissa ja ruoka ei reissussa oikein maistunut. Nyt pahoinvointi ja uupumus iski vasten kasvoja kuin märkä rätti ja ensimmäiset pari kuukautta tuntuivat menneen sohvan pohjalla. Pahoinvointia kesti noin viikoille 15-16.

Ruokainhokit ja ruokahaluttomuus ovat myös olleet uusia oireita. Edelleen on ruokia joita en pysty syömään -vauva esimerkiksi tuntuu inhoavan hampurilaisia 😀  K:n aikana myös himoitsin kahvia ja kahvirajoitus teki tiukkaa. Nyt hyvänä päivänä voin juoda kupin mutta suurimmaksi osaksi kahvi yököttää.

K:ta odottaessa en myöskään tajunnut mitä ne kuuluisat mielialanvaihtelut ovat. Noh..sanotaanko, että nyt tiedän ja tietää myös lähipiiri!

Hyvin sujui loppuraskaudesta remonttihommat lastenhuoneessa kuusi vuotta sitten. Maha ei paljon menoa haitannut.

Kaikinpuolin voisi sanoa, että kroppa on joutunut paljon kovemmille toisessa raskaudessa. Valtavasta mahasta huolimatta jaksoin K:n odotusaikana hyvin ja kroppa sanoi työsopimuksensa irti vasta äitiyslomalla. Sitten pasahtelikin selkää yms. ja synnytyksen jälkeen sain kärsittäväkseni iskiaksen. Oikeastaan osasin odottaa, että jo kerran murjottu keho alkaa oireilla nopeammin seuraavalla kerralla. Kipeät supistukset, iskias ja liitoskivut ovat olleet seuranani jo hyvän tovin. Varmasti myös iällä on tekemistä asian kanssa.

Uusin tulokas <3

Iso positiivinen ero paljastui sokerirasituksessa. K:ta odottaessa kärsin raskausdiabeteksestä. Oletin saman vaivan seuraavan seuraavaankin kierrokseen mutta toisin kävi -arvot olivat oikein ihanteelliset. Täytyy sanoa, että näin vähän ruokarajoitteisana muutenkin helpottavaa kun tuollainen ylimääräinen stressi on pois!

Kaikenkaikkiaan kovin erillaiset ovat olleet nämä kaksi raskautta tähän asti. Jännityksellä odotan miten loppuraskaus sujuu ja tietenkin se tuleva synnytys mietityttää jo. Miten muilla? Ovatko raskaudet poikenneet toisistaan vai menneet samalla kaavalla?

K:n ja minun ensikohtaaminen vauvateholla K:n ollessa vuorokauden ikäinen. Tämä kuva herkistää vielä nytkin.