Tervetuloa kesäkuu!

Paljon on puhuttu siitä, että maailma koronan jälkeen ei ole ennallaan. Pikku hiljaa rajoituksia on purettu, mutta mikään ei toki ole kuten ennen. Kukaan ei tiedä kauanko tämä kestää, mitä meillä on vielä edessä, ja mitä tämän jälkeen? Vielä alkuvuodesta elimme elämää kuten ennen ja yhtäkkiä kaikki on toisin.

Myös oma henkilökohtainen maailmani on koronan aikana muuttunut peruuttamattomasti. Matto on vedetty jalkojen alta ja kevät on mennyt rakentaen uutta. Yksin olen kantanut kymmenittäin muuttolaatikoita ja tehnyt uutta kotia. Mutta tässä me ollaan – omassa kodissa minä ja minun tärkeimmät pienet ihmiset. Tämä koti tuntui heti kodilta. Neliöillä ei voi rehvastella, mutta siitä viis – tämä on meidän oma pieni pesä ja turvapaikka. Millainen meidän maailma on sitten tämän jälkeen? Sitäkään en tiedä. Täysin ollaan uuden edessä. Se, mitä toivon uudelta maailmalta on kuitenkin sitä tasaista arkea, rauhaa, lasten naurua, luottamusta ihmisiin ja elämään – siihen, että elämä kantaa kyllä.

Viimein on toukokuu. Paras kuukausi vuodesta. Nyt sitä varjostavat korona joka estää normaalit toukokuun juhlat ja tapahtumat. Muutenkin elämä on myrskyisää juuri nyt. Mutta toukokuu -toivon sinulta parempaa!