Minua on siunattu kolmella veljellä ja yhdellä siskolla. Siskoni J on minua kuusi vuotta nuorempi ja muistan hyvin sen ajan kun pikkusiskoa odotettiin ja kun hän syntyi. Olin aivan haltioissaan vauvasta! Sisko on aina ollut minun silmäterä ja hyysäyksen kohde vaikka J ei aina tainnut siitä välittääkkään. J:n ollessa teini yhteyttä pidettiin harvemmin mutta viime vuosien aikana meistä on tullut taas valtavan läheiset. Ollaan niin kovin samanlaisia ja ajatukset juoksevat pelottavan samaa rataa. Nykyään on ihan vitsi, että ollaan kaksosia jotaka synytivät kuuden vuoden välein. Huvittaavaa hommassa on, että perheestä löytyy oikeatkin kaksoset.

Joulutontut vuosimallia -89. Huvittavaa katsoa kuvaa kun en tiedä kumpaa meistä K muistuttaa enemmän -molempia nimittäin.

Minä lähdin lukion jälkeen Kajaanista Joensuuhun opiskelemaan ja sieltä tie vei Ouluun. Sisko lähti työharjoitteluun Helsinkiin ja sinne sitten jäikin. Välimatkaa on piisannut siis. Olenkin aina kadehtinut niitä joilla sisarukset asuvat lähellä ja viimeksi keväällä huokailin mieheni äidille miten minäkin haluan siskon samalle paikkakunnalle mutta ei taida tapahtua koskaan kun oma tie oli viemässä Tornioon. Miksipä se sieltä tänne muuttaisi? Mutta hei! Ihmeitä tapahtuu. Vihjailin tuossa taannoin, että yksi suuri unelmani on toteutumassa ja niinpä pari viikkoa sitten yksi lauantai kipitin tuohon 200m päähän kantamaan siskon muuttokuormaa <3  12 vuoden jälkeen 700km vaihtui kahteensataan metriin! Vieläkin vähän epäuskoinen fiilis kun aamulla voi laittaa viestiä -tuletko aamukahville? Tehdään vielä molemmat hommia Marykayn parissa niin sain huipputyöparinkin itselleni. Tässä kahden viikon aikana on jo ehditty esim. ajaa yhdessä Göteborgiin (juu vähän hullua) Marykay-seminaariin.

Vuosi sitten Mk-seminaarin iltajuhlaan menossa.

Ne on ne pikkase pöljät tyypit…..

Ääriäimmäisen kiitolliset ovat fiilikset siis tällähetkellä. Mun rakkaat ovat nyt täällä Torniossa <3 Pus pus J olet rakas!