Mansikkapaikassa kirjoittelee Pia - kolmekymppinen sisustamiseen hurahtanut äiti. Täällä ei turhia murehdita vaan nautitaan elämän pienistä iloista!
Meidän keskiviikkomme alkoi anivarhain…oikeastaan jo yöllä. K oli melko levoton koko aamuyön (olisivatko ne hampaat?) ja äiti hyppäsi alvariinsa. Vartin yli kuusi mies lähtee töihin ja K aloittaa itkun sillä samalla hetkellä. Annan maitoa ja nappaan pojan viereeni toivoen, että poika nukkuisi vielä pari tuntia kuten monesti tekee. K hakee ja hakee unta mutta kun ei niin ei. Seitsemän korvilla luovutetaan ja K on täynnä virtaa!
Eikun aamupesuille! Tämän jälkeen K hyökkää lempilelunsa kimppuun..eli näppiksen. Äiti keittelee aamupuurot. Sitten puuroa ääntä kohti!
Puuron jälkeen K leikkii olohuoneessa ja on äidin aamupuuron aika. Niin ja iiiso kuppi kahvia!
Sitten leikitään ja hölmöillään.
Yhdeksän aikaan K on jo ihan poikki. Hieman maitoa ja päiväunille. Väsymys tuntuu olevan kova sillä K ei jaksa nousta ylös sängyssä kuin kertaalleen riekkumaan. Yleensä unille mennessä käydään melkoinen väsytystaistelu -K nousee seisomaan, äiti käy laskemassa alas…
Äitikin pääsee pesulle
Ja sitten vaatekaapille
Seuraavaksi täytän astianpesukoneen ja siistin keittiön.
Ja soitan pari työpuhelua. Hieman harmittaa, että näin hoitovapaallakaan ei töistä aivan sataprosenttisesti pääsee eroon.
Siirrän kameralta kuvat koneelle ja naputtelen yhden postauksen blogiin. Vielä toinen kuppi kahvia väsymykseen.
K päättää yllättää ja nukkuu vain noin 40 minuuttia. Nykyäänhän K nukkuu huomattavasti pidempiä pätkiä…noh..ei tänään. Sitten taas riehutaan!
Lounaaksi eilistä ruokaa.
Puolenpäivän aikaan poika on taas ihan sippi. Äiti soisi, että toiset päiväunet nukuttaisiin iltapäivällä mutta minkäs teet. K lähtee ulos nukkumaan.
Äidin lounasaika. Samaa ruokaa kuin K:llekin..noh..kastike ehkä vähän mausteisempana versiona.
Sitten laittamaan itsensä siihen kuntoon, että kehtaa lähteä ihmistenilmoille.
Yhden aikaan K herää ja lähdetään kerhoon. Kerhon jälkeen suunnataan Ouluun hakemaan mies töistä. Toinen automme on sökönä ja liikkuminen suoraansanottuna melko haastavaa. Ihme kyllä K nukahtaa matkalla ja nukkuu pienet päiväunet.
Koko perheen voimin suuntaamme kaupungille. Käväisemme kaupoilla ja kahvilla.
Kotiin päästyä kello on jo paljon. K pesulle ja iltapuurolle. Kaurapuuroa mangososeella.
Sitten alkaisikin olla jo aika mennä yöunille. Niille nukuttaminen on miehen hommaa. Pullo maitoa ja iskän kainaloon. Kahdeksan aikaan lastenhuoneesta kuuluu tuhina..
Ihana postaus, tälläisistä tykkään kovasti vaikka kaikki aiheesti ovat hyviä. Muistan kun itsekin olin vielä esikoisen kanssa raskaana, ja silloin luin blogiasia (sisustusblogiasi mielestäni) ja muistan sen kun aloit postailla K:n odotuksesta. Ja nyt hän on jo noin iso poika!
Kiva jos tykkäsit 🙂 Blogi on pysynyt samana (tai noh..onhan tämä jo vol.2) mutta tosiaan oli aikaisemmin varmasti enemmän sisustuspainotteisempi. Vauva on vallannut alaa blogissakin <3 Äkkiä tosiaan aika menee. En oikein ymmärrä miten meidän vastasyntynyt voi olla kohta jo taapero!