Mansikkapaikassa kirjoittelee Pia - kolmekymppinen sisustamiseen hurahtanut äiti. Täällä ei turhia murehdita vaan nautitaan elämän pienistä iloista!Lue lisääOta yhteyttä
Pikainen moi muuton keskeltä vain! Viikonloppuna olisi tarkoitus muuttaa ja koti näyttää juuri siltä. Joka paikassa on laatikoita ja kasseja. Vaatteita etsitään välillä jätesäkistä ja välillä jo pakatut lelut leviävät ympäri asuntoa. Inhoan tätä vaihetta! Mutta ensi viikolla sitten se kiva vaihe kun pääsee laittamaan uutta ja miettimään remonttia. Ollaanpa kuulolla taas uudesta kodista!
Ps. Instan puolella tarinoin hieman enemmän storyssa joten kurkkaa sinne .
Kun muutimme nykyiseen asuntoon niin tiesin, ettei tämä ole kovin pitkäikäinen asunto. Vuosi tai kaksi mutta sitten viimeistään koululainen alkaa tarvita omaa tilaa. Nyt kun kavereitakin notkuu nurkissa niin lisähuone olisi poikaa.
Alueen vaihto tai koulumatkan kasvattaminen ei kuitenkaan tullut kuuloonkaan. Lisäksi olen tosi kiintynyt juuri tähän taloon. Meillä on kiva naapurusto, loistava piha lapsille ja taloyhtiön puolesta löytyy grillit, muurikat sun muut. Koulu ja päiväkotimatkat ovat lyhyitä ja turvallisia. Harmitti jo etukäteen jos tästä joutuu luopumaan.
Välipäivinä selasin sitten huvikseni toria ja huomasin talossamme tulleen vuokralle isomman asunnon. Sijainti talossa ja kunto eivät olleet yhtä hyvät kuin meillä mutta omat huoneet ja oma sauna! Tästä alkoi vuorokauden myrsky päässä kun mietin mitä tehdä. Ja niinhän siinä kävi, että vuorokauden päästä kirjoitin nimen paperiin ja jäin miettimään, että mitähän juuri äsken tapahtui.
Vähän haikein mielin irtisanoin tämän asunnon ja kuukauden päästä taas muutetaan. Asiat tapahtuivat paljon nopeammin kuin olin ajatellut mutta päätin tarttua tilaisuuteen kun sen sain. Täytyy myöntää, että harvoin on ollut näin vaikeaa luopua asunnnosta ja muuttaa uuteen. Mutta toisaalta ihana saada tilaa. Uudessa asunnossa on myös reippaasti rempattavaa ja minustahan on vain jännää saada uusi projekti. Viime päivinä onkin selattu pinterestiä ja tapettimallistoja ahkerasti.
Niinpä siis heti vuoden alkuun lähdetään uutta kohti!
Vuoden vaihteessa perinteisesti kerään kollaasin menneestä vuodesta. Vuosi sitten ei kukaan arvannutkaan millainen vuodesta 2020 tulee. Tämän vuoden me kaikki muistamme varmasti aina. Päällimmäisenä tietenkin nousee mieleen korona, kotikoulu, eristäytyminen, rajoitukset ja epävarmuus. Omassa elämässä tapahtui samaan aikaan ero, muutto ja paljon muutakin haastavaa joten olihan alkuvuosi hurja.
Mutta toisaalta vuoden toinen puolikas toi paljon hyvääkin. Olemme viihtyneet uudessa kodissa ja uudella alueella loistavasti ja lapset ovat saaneet uusia kavereita. Kesä toi helpotusta koronaan ja reissasin kotimaassa paljon. Näin monia rakkaita ihmisiä. Itkettiin, naurettiin, juhlittiin. Syksy toi tullessaan mielenkiintoisia opintoja, pieniä arjen irtiottoja ja retkiä lähiympäristöön. Lisäksi syksy toi elämään uuden rakkauden ja maailman ihanimman ja rakkaimman siskontytön. Viivan alle jää ehdottomasti plussaa. Hieman jännityksellä jään odottamaan mitä uutta tämä vuosi tuo tullessaan.