Täällä sitä sitten ollaan! Pari kuukautta olen jännännyt tätä Casa:an muuttoa ja nyt se on sitten totta! Voisi kai sanoa, että yksi haave elämässäni on juuri toteutunut. Toivottavasti mahdollisimman moni vanha lukija löytää tiensä tänne!

Mahdollisille uusille kasvoille kerrottakoon jotain minusta. Olen siis Anttis -29-vuotias oululainen. Olen tämmöinen pää pilvissä kulkeva esteetikko ja äitiäni lainaten taivaanrannanmaalari. Minulla on aina joku projekti kesken. Aloitin kirjoittamaan mansikkapaikasta vasemmalle blogia maaliskuussa -09. Kohta siis vietetään mansikkalassa synttäreitä. Blogini on aina ollut sisustuspainotteinen mutta myös muuta höpinää täältä löytyy. Vierailevana tähtenä blogissani pyörähtää välillä keväällä kaksi vuotta täyttävä poikani K. 

Blogi on minulle äärettömän rakas harrastus ja henkireikä. Blogini olen pyhittänyt elämän pinnallisemmalle puolelle ja positiivisille asioille. Täällä ei tarvitse arkihuolien painaa vaan täältä haetaan hyvää fiilistä! Tervetuloa mukaan niin uudet kuin vanhatkin lukijat. Tästä se lähtee!

Niin siinä kävi, että flunssa otti ja kaatoi tämän duon. Kipeänä olen niin minä kuin K:kin. K:n sairastelu on tietenkin harmillisempaa. Sydän oli särkyä viime yönä itkevää kipeää lasta rauhoitellessa. Onneksi aamuyöstä saatiin jo vähän untakin. 

K on onneksi reipas potilas. Rättiväsyneenä ja kipeänäkin jaksaa olla ihana iloinen itsensä. Touhuta ei toki jaksa tuttuun tapaan ja syli on paras paikka. Toivottavasti pieni paranee pian. Äitikin yrittää tahdonvoimalla parantua loppuviikoksi. Tulevaa viikonloppua ollaan suunniteltu kuukausikaupalla enkä todellakaan aio antaa flunssan kaataa näitä suunnitelmia! Nyt vain kuppi kuumaa ja sohvanpohjalle.

Heipat mansikkalasta! Toivottavasti kaikilla on ollut onnistunut viikonloppu. Täällä ollaan vietetty K:n kanssa kaksistaan rauhallista viikonloppua. Tänään suunnattiin viettämään laskiaista ja äskettäin kotiuduttiin pulkkamäestä. K raukka nukahti ennen koko hauskuutta ja äiti sai laskea mäkeä ”lainalapsen” (terkut vain ihanalle pienelle neiti E:lle) kanssa. Käy kai se näinkin…

Pulkkamäki saattoi sinänsä olla huono idea sillä nyt tunnostaa siltä, että flunssa yrittää iskeä. Loppupäivä pysytään sitten tiukasti neljän seinän sisällä ylisuureen neuleeseen kääriytyneenä. Niin ja odotellaan vieraita -kummitäti S puolisoineen sapuu tänään kyläilemään. Huomenna K jääkin kummitädin hellään huomaan kun äiti suuntaa töihin. Jää välistä yhden päivän tarharumbat -se on kyllä melkoista arjen luksusta se. Niin, että S ja S tulkaa jo! Täällä kaivataan teitä jo kovasti!