Koin suurta voitonriemua muuttaesa kun vaatekaapin karsiminen on päätynyt siihen pisteeseen, että kaikki vaatteeni ja laukkuni (ulkovaatteet nyt poislukien) mahtuivat yhteen pieneen jätesäkkiin. Aikaisemmin on riittänyt säkkiä säkin perään. Vaatteiden kohdalla noudatan periaatetta vähemmän on enemmän. Mutta mutta..omat heikkoutensa ne jokaisella kuitenkin on..
Nimittäin nuo korut! Mikä siinä onkin? Karsin karsimistani koruvarastoa mutta silti niitä pursuaa joka laatikosta. Muistan jo teininä kun äiti kielsi minua roudaamasta reissun päältä taas repullista ”niitä joulukuusen koristeita”. Ei suuremmin ole tuo tilanne muuttunut noista teinivuosista..
Koruista on niin pirun paljon vaikeampaa luopuakkin. Monesti niihin arvottomiinkin liittyy muistoja joista ei halua luopua. Kuvissa näkyvistä koruista iso osa on saatu siskolta ja rakkaita siksi. Saatu K:n syntymän aikoihin ja niihin liittyy sitä kautta myös muistoja pienestä nyytistäni.
Kaikesta korujen paljoudesta huolimatta sitä tulee käytettyä vain harvoja ja valittuja. Nykyään käytössä olevat näkyvät kuvassa -ja mahtuvat kaikki muuten yhteen pieneen aalto-tuikkukippoon joka nököttää kylpyhuoneen tasolla. Loput lojuvat kaapin täyttönä.
Seuraava projekti onkin siis hyökätä tuon koruläjän kimmppuun ja karsia julmasti vähintääkin puolet sen sisällöstä. Saas nähdä…
Mansikkapaikassa kirjoittelee Pia - kolmekymppinen sisustamiseen hurahtanut äiti. Täällä ei turhia murehdita vaan nautitaan elämän pienistä iloista!
