Viime aikoina on ulkonäöstään huolehtiminen tainnut jäädä vähemmälle. Ainakin sellaista tarinaa kertoi peilikuva eräänä päivänä..erehdyin työpäivän aikana vilkaisemaan peiliin ja takaisin tuijotti melkoisen väsyneen näköinen äiti. Eloton hiusväri (plus näpsäkkä juurikasvu), samea iho ja tummaakin tummemmat silmänaluset. Kaupassa kurvasin kosmetiikkahyllyn kautta ja täydensin varastojani. Hyllystä tarttui mukaan myös väripurkki. Vuosien jälkeen olen ruvennut taas harrastamaan kotivärjäystä -tummien hiusten värjääminen kun tuntuu kuitenkin melko helpolta kotioloissakin.

Yhden illan varasin itselleni ja aamulla peilistä katsoi sentään hieman freesimpi tapaus. Tummat silmänaluset nyt tuntuvat kuitenkin olevan jo tavaramerkkini -aamu viideltä äitiä huuteleva pikkumies pitää siitä huolen. Useammin pitäisi kuitenkin muistaa ottaa hetki aikaa itselleen -eikös me äidit nyt vähintään se olla ansaittu 😉