Kaapin maalaus kalkkimaalilla

Meillä oli edellisten asukkaiden jättämä mäntykaappi apukeittiössä. Väri oli omaan silmään ruma ja vanhahtava mutta itse kaappi sisuksineen oikein toimiva ja soppeli tuohon tilaan. Pieni kodinhoitohuoneemme sijaitsee vieressä (peilistä heijastuukin ovi) ja näin vaatteet on kätevä siirtää kuivurista suoraan kaappiin. Lisäksi makuuhuone ja kylpyhuone löytyvät tuosta vierestä.

Kaappi siis sai jäädä ja se toimii minun ja miehen vaatekaappina. Värille vain halusin tehdä jotain. Hetken mietittyäni päätin kokeilla kalkkimaalilla maalausta. Maalaus oli helppoa kuten luvattiin ja myrkyttömyys plussaa -tätä maalattiin taas pitkälti päikkäriaikaan ja maalin käry olisi ollut aika Nou nou.

Sävyksi valitsin sävyn soft sand. Jälkeenpäin mietin, että vaaleanharmaa olisi saattanut olla parempi mutta näillä mennään. Nupit oli tarkoitus vaihtaa mutta se ei onnistunut -oviin on rakennettu lukitus mekanismi joten tavallinen nuppi ei käy. Lopulta päädyin maalaamaan nupit mustalla kalkkimaalilla. Maalia tarvitsi kaksi kerrosta ja paikoin kolmannen. Ensimmäisen kerroksen jälkeen olin kauhuissani mutta onneksi toisen kerroksen jälkeen lopputulos oli jo aivan erillainen.

Maaliskuu

Heipähei tännekkin. Blogissa on ollut hiljaista ja syystä. Maaliskuu ei ole oikein hemmotellut meitä. Ensin loman alkuun reissusuunnitelmat kaatuivat auto-ongelmiin, sitten sairastui tyttö ja kohta perään minä. Vuosiin en ole ollutkaan näin kipeänä. Viikon kärvistelyn jälkeen uskoin viimein miestä ja kävin päivystyksessä. Virus se on -kotia sairastamaan todettiin. Kunnes eilen soittelivat perään, että no kappas sinulla onkin angiina. Selvisihän se sitten viimein. Nyt alkaa herätä pieni toivo jo tulevasta -lääkekuuri on aloitettu ja nyt odottelen, että se purisi.  Jatketaan toiveikkaana huhtikuuta kohden. Sinne onkin luvassa jo paljon kivoja juttuja -mm. reissu Kolille.

Palailen taas blogiin kunhan tästä jälleen tokenen.

Tuparit

No ne tuparit! Monesti on kyselty milloin uutta kotia juhlitaan? Jotenkin olen ohittanut koko tupari aiheen kun koti on tuntunut kovin keskeneräiseltä. Ja niin hujahti syksy, vuosi vaihtui ja viimein mieskin alkoi kyselemään milloin voitaisiin juhlia? Eihän koti valmis ole edelleenkään mutta nyt oltiin siinä pisteessä, että viitsin ”virallisesti” kotia esitellä. Viime viikonloppuna vietimme sitten tupareita kahteen otteeseen -perjantaina kävivät sukulaiset ja lauantaina oli ystävien vuoro. Mukava viikonloppu ja varsinkin lauantaina aika meni rupatellessa kuin siivillä ja maltoimme nukkumaan vasta lähempänä viittä kun osa vieraista yöpyi meillä.

Sitten ei olekkaan toivottavasti vähään aikaan luvassa tupareita. Naurettiin, että ehkä 20 vuoden päästä seuraavat.