Vielä hieman kolkko olohuone

Jestas päivittelen taas miten paljon tekemistä uudessa talossa onkaan. Vaikka ostettin suht remonttivapaa kohde niin sitä pientä pintaremppaa ja kalusteiden hankintaa on silti valtavasti. Ja homma käy kovin hitaasti kahden lapsen kanssa. Omaa hyvin pientä työhuonettanikin taisin maalata neljä päivää kun homma aina keskeytyi. Haluaisin kovasti tuoda vain valmiista huoneista kuvia blogiin mutta sitä päivää saa vielä odotella, että yksikään huone olisi valmis. Niinpä kuvasin olohuoneen nykytilassa. Vielä se on hyvin kolkko ja odottelee esim tauluja seinille. Sohva on myös lähdössä vaihtoon mutta sopivaa ei ole tullut vielä vastaan. Hetki mennään siis tällä. Eihän tuo vanha paha ole mutta tuntuu jotenkin hirvittävän möhkäelmäiseltä. Tässä huoneessa seinät olivat aika täynnä reikiä joten paikattiin ne ja maalasin tuon korkean päätyseinän eri sävyllä. Etsin pitkään lämmintä harmaan sävyä ja Teknokselta löytyi viimein oikea. Hyvin vaalea mutta tuo haluttua kodikkuutta huoneeseen.

Olohuoneen yhteydessä on taloon jälkikäteen rakenettu ruokailutila johon mahtuu iso ruokapöytä . Lisäksi erkkerissä on ikkunat joka suuntaan joten valoa huoneessa riittää. Korkea katto, valoisuus ja iso ruokailutila olivatkin ensimmäiset asiat johon talossa ihastuin ja jotka olivat olleet toivelistallani -harvassa kohteessa ne vain toteutuivat vaikka ravasimme näytöissä urakalla. Olohuoneessa on myös takka joka erottaa olohuoneen ja keittiön toisistaan. Harmi vain kyseessä on avotakka jota varsinkin lasten kanssa on haastava käyttää mutta joskus täytynee tämäkin asia korjata takkasydämellä.

 

 

Venetsialaiset

Nykyään kesän ja mökkikauden päättymistä venetsialaisia taidetaan viettää ympäri Suomea. Muistan lapsuudessani kun vietimme näitä loppukesän juhlia aina mökillä. Siihen aikaan Kainuussa se oli hieman uusi ja outo juttu. Jostain vanhempamme olivat tämmöisen tavan kuitenkin napanneet.  Välillä juhlittiin pienemmin illastaen ja välillä pihalta on löytynyt strobovalot ja kuplakoneet ja nurmikolla on tanssittu pitkälle yöhön. Hauskoja muistoja. Siskon kanssa päätimme elvyttää tätä lapsuutemme tapaa tänä vuonna ja pidimme pienimuotoiset venetsialaiset meillä. Ihan vain hyvää ruokaa, seuraa ja elokuun hämärtyvä ilta -ei strobovaloja tällä kertaa.

 

 

 

Uusi ruokapöytä

Yksi monista kriteereistä kotia valittaessa oli se, että sinne mahtuu iso -vähintään 6-hengen ruokapöytä. Taloomme onkin myöhemmin rakennettu erkkeri olohuoneen jatkoksi ja tilaa olisi ollut miltei miten isolle pöydälle vain. Siitäpä sitten alkoikin operaatio uusi pöytä.  Ajatus oli, että haluaisin ehkä lankkupöydän ja, että ei enää valkoista. Monta iltaa selasin nettikauppoja ja etsin. Miltei jo tilasin Laulumaan rustiikki pöydän mutta viime tipassa totesin sen liian romanttiseksi.  Ikean Möckelby oli listalla myös mutta sävy tuntui liian kellertävältä (vielä kun yhdistetään se keltaiseen parkettiin…). Päätin vielä kerran lähteä katsomaan tuota Ikean pöytää ja sillä reissulla mies bongasi tämän mörbylångan. Pääsin sitten ainakin sanomaan, että meillä on miehen valitsema ruokapöytä! Ihan en olisi uskonut niin käyvän.

 

Samalla lähti vaihtoon ruokapöydän tuolitkin. Mustat metallituolit mielyttivät kyllä silmää mutta niitä oli vain neljä eikä tismalleen samanlaisia enää saanut. Vanha pöytä ja tuolit päätyivät ainakin toistaiseksi takapihan puolella olevalle lasikuistille. Toisaalta mustat tuolit tumman pöydän kanssa olisivat saattaneet ollakin liian raskaat. Vielä hakusessa on matto pöydän alle. Ongelma on tuo 1-vuotias itse syömään opetteleva. Siivoa tulee niin paljon päivittäin, että maton pitäisi olla muovia jos sellaista halajaa.