Yksi monista kriteereistä kotia valittaessa oli se, että sinne mahtuu iso -vähintään 6-hengen ruokapöytä. Taloomme onkin myöhemmin rakennettu erkkeri olohuoneen jatkoksi ja tilaa olisi ollut miltei miten isolle pöydälle vain. Siitäpä sitten alkoikin operaatio uusi pöytä.  Ajatus oli, että haluaisin ehkä lankkupöydän ja, että ei enää valkoista. Monta iltaa selasin nettikauppoja ja etsin. Miltei jo tilasin Laulumaan rustiikki pöydän mutta viime tipassa totesin sen liian romanttiseksi.  Ikean Möckelby oli listalla myös mutta sävy tuntui liian kellertävältä (vielä kun yhdistetään se keltaiseen parkettiin…). Päätin vielä kerran lähteä katsomaan tuota Ikean pöytää ja sillä reissulla mies bongasi tämän mörbylångan. Pääsin sitten ainakin sanomaan, että meillä on miehen valitsema ruokapöytä! Ihan en olisi uskonut niin käyvän.

 

Samalla lähti vaihtoon ruokapöydän tuolitkin. Mustat metallituolit mielyttivät kyllä silmää mutta niitä oli vain neljä eikä tismalleen samanlaisia enää saanut. Vanha pöytä ja tuolit päätyivät ainakin toistaiseksi takapihan puolella olevalle lasikuistille. Toisaalta mustat tuolit tumman pöydän kanssa olisivat saattaneet ollakin liian raskaat. Vielä hakusessa on matto pöydän alle. Ongelma on tuo 1-vuotias itse syömään opetteleva. Siivoa tulee niin paljon päivittäin, että maton pitäisi olla muovia jos sellaista halajaa.