Hei kesäkuu!

Toukokuu oli aika raskas ja tapahtumarikas. Monta asiaa lähti selviämään toukokuun aikana -kuten esimerkiksi se, että palaan työelämään osa-aikaisena syksyllä. Teen vain päivän viikossa töitä joten tyttöä ei tarvitse laittaa hoitoon mutta minä pääsen vähän elvyttämään ammattitaitoani ja en aivan metsity kotiin. Paljon muitakin hyviä ja isoja uutisia kuukauteen mahtui mutta myös paljon mökkihöperyyttä lasten kanssa miehen ollessa paljon koulutuksissa ja reissuissa. Viimeinen eskariviikko meillä meni reisille kun K sairastui. Viimeisenä päivänä käytiin hakemassa todistus ja muu omaisuus kotiin ja heitettiin heipat kavereille muiden jäädessä vielä vuoden viimeiselle aamupiirille. Harmittaa pojan puolesta kun vikat päivät menivät näin. Ensimmäinen lomapäiväkin sujui juniorilla pää pöntössä ja sovittu reissu peruuntui. Voin sanoa, että oli siinä äidilläkin itkussa pidettelemistä kun kiva suunnitelma kerta toisensa jälkeen menevät pieleen. Toivotaan, että nyt päästäisiin sitten nauttimaan kesästä ja lomasta. Ehkä tuo koulun loppu helpottaa kun kokoajan ei ainakaan sieltä suunnalta kantaudu pöpöjä kotiin. Kuulin, että tämä vuosi on ollut aika hurja sairastelujen suhteen ja meillä se ainakin on näkynyt -mites muilla?

 

Kuvituksena menneiden kesäkuiden kuvia. Ihania kesämuistoja -näitä lisää kiitos.

Mainos alkaa

Mainos päättyy

Pia / Mansikkapaikasta Vasemmalle - -

2 kommenttia “Hei kesäkuu!

  1. Muistan kun oma äitiyslomani loppui ja olin vasta valmistunut niin oli melkein pakkokin lähteä töihin kun sitö oli tarjolla. Voi miten mielelläni olisin ollut pienen/pienten kanssa kotona pidempään. Nyt jos meille tulisi vauva, tekisin toisin mutta toki nyt mulla onkin vakipaikka ja pitkä työkokemus eli ei sen puolesta edes olisikaan kiire töihin.

    Hitto nuita sairasteluita. Itse jouduin perjantaina perumaan kivan iltaman rakkaiden ystävien kanssa kun esikoinen alkoi valittelemaan mahakipua kun ajeltiin treeneihin, oli pakko kääntyä kotiin ja ilmoittaa ystäville että kivaa iltaa teille, ilman minua.

    1. Minulla oli K:n kanssa se tilanne, että töihin oli pakko lähteä kun K oli reilun vuoden. Päätin, että jos mahdollista niin toisen ei tarvitse noin aikaisin hoitoon mennä. Nyt saadaankin kivasti järkättyä työt niin, että tyttö on iskän kanssa kotona silloin kun minä käyn töissä. Tuollainen päivä viikossa tuntuu mukavalta vaihtelulta arkeen.

      Tympeää kun nuo sairastelut pilaa monta kivaa suunnitelmaa 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *